Tausta

Sivut

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Osa 2: Henkivartija

 Hello! <3

Kuvatarinan kakkososaa olisi tänään tarjolla! Oon erityisen innoissani tästä osasta, koska vihdoin pääsemme näkemään Elliä x) Elli on ollu mulle nukkena suorastaan mullistava, joten on ilo päästä kertomaan Celesten tarinan ohella myös hänen tarinaansa. 

Toivottavasti nautitte tästä. <3


Osa 2:

Henkivartija





Elli: Täällä on paljon kauniimpaa kuin uskoin.



Elli: Nyt olisi kai oikea hetki moittia itseäni ennakkoluuloista. 



Elli: Kai minä odotin huonomaineiselta kaupungilta jonkinlaista betoniviidakkoa. 



Elli: Olisipa ollut varaa ottaa selvää asioista etukäteen. Olisi luksusta saada olla kerrankin valikoiva asuinpaikan suhteen. 


Elli: No, ainakin minulla on täällä luonto ystävänäni. 



Elli: Toivottavasti vielä joku päivä olisi muitakin ystäviä. 



Mies: Hei, sinä!



Elli: *pysähtyy*

Mies: Olet Eilinen, etkö olekin?



Elli: Kyllä olen.

Mies: Hyvä. Olen etsinyt sinua.


Mies: Sinun täytyy katsoa menneisyyteeni. Heti. 



Elli: Anteeksi, mutta en käytä voimaani. 



Mies: Nyt sinä teet poikkeuksen.



Mies: Minä tarvitsen tietoa menneestä.



Mies: Se on aivan elintärkeää bisneksieni kannalta.



Elli: Olen pahoillani, mutta kyse ei ole siitä ettenkö juuri nyt haluaisi, vaan siitä, etten osaa.



Mies: Valetta! 



Mies: Senkin valehteleva tytön rääpäle, anna minulle tietoni!



Elli: Hei, päästä irti! 



Mies: Pitääkö sinua käskea uudestaan? 

Elli: En osaa auttaa..! Päästä irti, tuo sattuu...


Mies: *kiskaisee Elliä vihaisesti* Sitten sinä rääpäle lähdet mukaani.



Celeste: Turha luulo.



Mies: *iskeytyy maahan*



*hiljaisuus*



 Celeste: Menettikö hän tajunsa mokomasta kolauksesta? *naurahtaa* Säälittävää. Kerrankin luulin pääseväni nyrkkitappeluun paikallisen hyypiön kanssa.



Elli: *tuijottaa äimistyneenä*



Celeste: No, ei tämän niin helpolla tarvitse olla ohi. *loihtii pullon käteensä* 



Celeste: Voimmehan aina myrkyttää hänet piristykseksi.



Elli: Se ei ole tarpeen. 



Celeste: Oletko varma? Ei yksi tälli ole mikään kunnollinen rangaistus.

Elli: Olen varma. 


Elli: Kiitos silti avustasi. Olisin ollut aikamoisessa pinteessä ilman ilmaantumistasi.



Celeste: Pyh, suotta kiittelet henkivartijaasi. Teen vain työtäni.



Elli: Henkivartijaani..?



Celeste: Kuulit oikein. Edessäsi seisoo elämäsi ensimmäinen henkivartija. Yksi sukulaisesi palkkasi minut katsomaan perääsi, kun muutit tänne rotankoloon.


Elli: Olen pahoillani, mutta tässä on nyt käynyt jokin erehdys. En todellakaan tarvitse mitään henkivartijaa.


Celeste: Eikö tuo mies tuossa todista väitteesi vääräksi?



Celeste: Voin taata, että tuo ei ole ainoa tyyppi, joka yrittää raahata sinut kellariinsa. 



Elli: *noukkii laukkunsa maasta* Pärjään kyllä hyvin ilman lapsenvahtia. 



Elli: Olen kiitollinen avustasi, mutta valitettavasti minun täytyy päästää sinut etsimään itsellesi toinen asiakas.


Elli: Näkemiin.



Celeste: *hymyilee*




Hetkeä myöhemmin muualla...





Elli: Tämä on kai nyt sitten minun kotini.



*ovi aukeaa*

Carita: Hei!


Carita: Sä oot varmaan Elli?



Elli: Kyllä. Ja sinä olet Carita?

Carita: Aivan oikein. Tervetuloa.


Carita: Sainkin juuri huoneen tyhjennettyä sua varten. Se oli ennen mun tv-huone, joten älä järkyty jos lattialautojen välissä on vielä popcornien siemeniä.

Elli: Enköhän minä tokene siitä järkytyksestä.


Carita: Kiva saada uusi kämppis tänne. Jääkaappi näyttää naurettavan tyhjältä nykyisellään. 



Elli: Mukavaa olla täällä. 



Carita: Ei muuta kuin peremmälle vaan. Tänne muutti eräs toinenkin asukas tällä viikolla, joten pääsette heti tutustumaan.


Elli: Muutti vai?

Carita: Joo. Hän on parhaillaan olohuoneessa, voit mennä sinne tervehtimään.


Elli: Kiitos.


Elli: *pysähtyy keskelle olohuonetta*


Elli: Sinä.


Celeste: Oi, kuinkas sattuikaan!


Celeste: Tervehdys pitkästä aikaa.


Celeste: Mitä kuuluu, kämppis?