Tervehdys kaikille!
Oli ehkä maailman hulluin idea aloittaa täysin uusi kuvatarina (melkein) uudessa blogissa, mutta tää tuntuu oikeemmalta ja ihanammalta kuin mikään hetkeen. Mulla on ollu valtava ikävä tätä hommaa!
Niille, jotka ei oo lukenu mun kuvatarinoita ennestään:
Tervetuloa!
Täällä blogissa pääset tutustumaan mun nukkeen Celesteen, joka elää varsin vaiheikasta noidan elämää. Celeste on äkkipikainen ja ärhäkkä pahantekijä, jolla on lievästi sanottuna villi menneisyys. Mun kuvatarinat käsittelee sitä, mitä tapahtuu, kun paatuneeksi ja tunteettomaksi nimetty noita sattuu rakastumaan. Toivottavasti nautitte tästä matkasta!
Ja niille, joille mun kuvatarinoiden lukeminen on ennestään tuttu juttu:
Valtava kiitos, kun ootte täällä. <3 Oon niin kiitollinen, jos mun kuvatarinat jaksaa kiinnostaa vielä vuosien jälkeenkin! Toivottavasti nautitte tulevasta tarinasta ja pystytte näkemään siinä sen saman innon, mikä mulla on ollu mun aikaisempien tarinoiden parissa.
Osa 1:
Häkkilintu
Minä olin ennen kuolematon.
Kaipaan sitä. Huolettomuutta. Sitä, kun yksikään ohimolle asetettu ase tai kurkulle painettu käsi ei saanut minua hengiltä.
Silloin minä olin vapaampi kuin koskaan.
Nyt kaikki on muuttunut.
Elämääni varjostaa nykyään iljettävän inhimillinen pelko. En ole enää pysyvä. Jokaisella päivällä on mahdollisuus jäädä viimeisekseni.
Minä tylsistyn hengiltä, kun joudun pelkäämään kuolemaa.
Ja siksi aion saada kuolemattomuuteni takaisin.
~ ~ ~
Celeste: Noniin, Gabriel...
Gabriel: *säpsähtää*
Celeste: Tervetuloa piinapenkkiini.
Gabriel: Celeste kiltti, päästä minut irti. Tämä on ihan järjetöntä.
Gabriel: Ottaisit edes tämän naamion pois. Tunnistan kyllä äänestäsi, kuka olet.
Celeste: Haluan tietoa.
Celeste: Sinä olet opiskellut noitien historiasta enemmän kuin kukaan. Kerro minulle, miten satoja vuosia vanhat noidat ovat saaneet kuolemattomuutensa.
Gabriel: Mihin sinä sitä tietoa tarvitset? Etkö ole suostunut vieläkään hyväksymään sitä tosiasiaa, että sinut voi nykyään listiä kuten minkä tahansa tavallisen noidan?
Gabriel: En minä tiedä, miten muinaiset noidat saivat kuolemattomuutensa. Ei sellainen ole yleisesti saatavilla olevaa tietoa.
Gabriel: Voisitko nyt päästää minut vapaaksi?
Celeste: Kuules Gabriel, en pidä yhtään asenteestasi.
Gabriel: Hei, älä..!
Gabriel: *rojahtaa maahan* Ai hitto!
Celeste: Haaskaat aikaani.
Celeste: Kerro, miten muinaiset noidat saivat kuolemattomuutensa.
Gabriel: Minä en tiedä! Johan minä sanoin.
Celeste: Muistutan, että vaikken olekaan enää niin mahtava noita kuin ennen, olen silti kykeneväinen muuttamaan ihmisiä tarvittaessa rikkalapioitavaan muotoon.
Gabriel: Älä!
Gabriel: On olemassa eräs henkilö, jota kutsutaan Eiliseksi. Hänen sanotaan pitävän sisällään voimaa nähdä ihmisten menneisyyteen.
Gabriel: Hän on nuori eikä huhujen mukaan osaa vielä käyttää voimaansa, mutta sinähän voisit opettaa häntä.
Celeste: "Eilinen"? Mikä typerä nimi.
Celeste: Tarkoitat siis, että jos saisin tämän Eilisen hyödyntämään voimaansa, voisin pakottaa hänet katsomaan muinaisten noitien menneisyyteen?
Gabriel: Niin juuri.
Celeste: Kerrohan minulle seuraavaksi, Gabriel, mistä minä tämän Eilisen löydän.
Gabriel: En olisi kertonut sinulle hänestä, ellen tietäisi hänen olevan piakkoin muuttamassa kaupunkiin. Kuulin siitä juoruja baarissa.
Celeste: Niinkö?
Celeste: Siinä tapauksessahan minulla on jo kiire.
Celeste: Kiitos avustasi.
Celeste: Onneksi sinuun voi aina luottaa.
Gabriel: Celeste, kuulen loittonevia askelia. Ethän sinä ole jättämässä minua tänne?
Gabriel: Celeste? Celeste hei? Tule takaisin!
Mia: *astuu sisään huoneeseen* Hyvää iltapäivää, Celeste-neiti.
Mia: Saanko kysyä, mitä teette kellarissa? Minulla oli vaikeuksia löytää teidät.
Celeste: Kas, Mia. Tulit juuri sopivasti. Arvaatko, mitä tämän liinan alla on?
Mia: En taida arvata.
Celeste: Katsohan tätä. *kiskaisee liinan pois*
Celeste: Tadaa!
Celeste: Tästä tulee Eilisen uusi koti, kunhan hän saapuu kaupunkiin.
Mia: Eilisen?
Celeste: Hän on joku pelle, joka pystyy näkemään menneisyyteen. Aion pitää hänet täällä niin kauan kuin hänen palveluksiaan tarvitsen. Ensin hänet täytyy tosin opettaa käyttämään voimiaan.
Mia: Aiotte siis...pitää hänet häkissä?
Celeste: Missäs muuallakaan? Tuskin hän vangitsemattomana suostuu minua tottelemaan.
Mia: Kuulkaa, Celeste-neiti... Jos sallitte mielipiteeni, minun on pakko sanoa: tuo ei ole mielestäni parhaita ideoitanne.
Celeste: Kuinka niin?
Mia: Vangitun ihmisen motivaatio oppia ei ole kovin suuri.
Mia: Tiedätte hyvin, ettei häkkilintukaan laula käskettäessä.
Celeste: *kivahtaa* No mitä sinä sitten ehdotat?
Mia: Mielestäni teidän pitäisi ystävystyä hänen kanssaan. Tehdä itsestänne turvallinen henkilö hänen lähipiirissään. Silloin kun hän kokee olonsa mukavaksi seurassanne, hän on paljon vastaanottavaisempi.
Celeste: Turvallinen henkilö..?
Celeste: Vastaanottavaisempi...
Celeste: *polvistuu lattialle* Aivan.
Celeste: *alkaa nauraa itsekseen*
Mia: Celeste-neiti, mikä teille tuli?
Celeste: Tiedän, miten pystyn hivuttautumaan Eilisen lähipiiriin.
Celeste: Minusta tulee hänen henkivartijansa.
